Uusimmat
Intiasta Kouvolaan keväällä 2023 saapunut opiskelija Shristi ja Xamkissa koordinaattorina työskentelevä Shrimun kertovat blogeissaan elämästään ja kokemuksistaan ulkomaalaisina Suomessa.
Tapaus yksi by Shrimun
Eräänä päivänä pari kuukautta sitten aloitimme päivän kuten mikä tahansa aviopari silloin tällöin: “sanallisella kaksintaistelulla”. Syynä oli, ettemme olleet valmistautuneet päivän asioihin ajoissa.
Lähdin ulos huonolla tuulella melkein huutaen vaimolleni Srishtille, että Suomessa ei ole mitään järkeä asua, jos emme omaksu perisuomalaista periaatetta asioiden hoitamisesta ajoissa. Muuten tämä maa ei koskaan adoptoi meitä avosylin.
Ulkona jalkakäytävällä seisoi vanha mies vakavana, kulmat kurtussa. Nähdessään minun kulkevan ohi, hän viittasi pysähtymään ja kysyi minulta englanniksi: ”Mistä maasta olet kotoisin?” Muutuin vähän varautuneeksi, kun aavistelin, että vanha herrasmies luultavasti sanoo jotain rasistista. Mutta pidin tunteeni sisälläni ja kerroin, että olemme Intiasta. Miehen ilme muuttui yhtäkkiä iloiseen hymyyn ja hän huudahti: ”Tervetuloa Suomeen!”.
Sitten hän jatkoi matkaansa ja jäin hämmentyneenä seisomaan kadulle.
Tylsä aamun aloitukseni oli yhtäkkiä muuttunut kauniiksi päiväksi. Kävellessäni eteenpäin parantunut mielialani sai minut soittamaan vaimolleni ja ratkaisemaan aamun kiistan onnellisesti.
Tapaus kaksi by Shristi
Shristi: Kävelin yliopistolta Kasarminmäeltä kotia kohti päässäni kuulokkeet, jotka peittivät mukavasti korvani ja pitivät kylmän tuulen loitolla. En kuunnellut musiikkia, vaan ainoa tarkoitus kuulokkeilla oli tuo kylmän tuulen torjunta. Jalkakäytävällä oli vanha nainen ulkoiluttamassa koiraansa. Hän katsoi minua ja huusi jotain.
Pysähdyin, otin kuulokkeet pois ja sanoin, etten valitettavasti ymmärrä vielä suomea.
Hän suuttui tämän kuultuaan ja sanoi vihaisena englanniksi, että minun ei pitäisi kävellä kuulokkeet päässä ja kuunnella musiikkia, koska se on vaarallista. Sitten hän kertoi minulle, että hän on tyytymätön siihen, että niin monet ulkomaalaiset tulevat Suomeen, mutta eivät opi suomea ja käyttävät englantia kommunikointiin.
Ymmärsin nopeasti, mitä hän tarkoitti ja sanoin, että hänen huolensa olivat aitoja. Kerroin hänelle, että käytän kuulokkeita vain peittääkseni korvani kylmältä talvelta, ja että olen uusi tässä maassa ja olen päätoiminen opiskelija. Vielä minulla ei ole ollut vielä mahdollisuutta ja aikaa opiskella suomea, mutta kun kurssini loppuu, teen sen ensisijassa.
Hän kuunteli minua ja yhtäkkiä hän hymyili. Lopulta puhuimme paljon perheestäni ja opinnoistani ja hänen koirastaan. Lopuksi halasimme toisiamme ja lupasimme tavata uudestaan. Kiukkuisasti alkanut keskustelu muuttui yhtäkkiä ystävyydeksi.
Tapaus yksi by Shrimun
Kolmas tapaus sattui eräänä iltana yhdeksän aikoihin, kun olimme illallisen jälkeen poistumassa ravintolasta Kouvolan keskustassa. Mies toisesta ravintolasta näki meidät kävelemässä ja huusi meille suomeksi, että miksi olimme Suomessa.
Koska olin äskettäin suorittanut A-tason suomen kielen kurssin, ymmärsin, mitä hän sanoi. Vastasin vaillinaisella suomenkielelläni, että vaimoni on opiskelija Xamkissa ja hän maksaa itse kaikki opiskelunsa. Sanoin vielä, että yritän tulla suomalaisemmaksi opiskelemalla suomenkieltä.
Hän hämmästyi ja pyysi meiltä välittömästi anteeksi. Sitten hän ylitti tien, tuli ja tervehti minua kädenpuristuksella ja pyysi uudelleen anteeksi. Hän ymmärsi, että olimme uusia, mutta yritämme oppia ja omaksua tätä uutta kulttuuria ja kieltä, ja hän oli siitä kiitollinen. Nopea mielen muutos, joka muutti turvattomalta tuntuvan tilanteen yllättävän miellyttäväksi.
Meidän johtopäätöksemme on, että jokainen tapaamistamme henkilöistä on sitoutunut Suomen hyvinvointiin. Jokainen, myös me, haluaa edistää tätä maata parhaalla mahdollisella tavalla. Myös me olemme sitoutuneet opiskelemaan suomen kieltä, vaikka sitä on vaikea ymmärtää ja puhua, ja se on aikaa vievää, mutta auttaa meitä integroitumaan paremmin. Toivomme sinulta kärsivällisyyttä ja ymmärtämystä.
SHRISTI JAIN, OPISKELIJA, XAMK
SHRIMUN CHAKRABORTY, KOORDINAATTORI, XAMK
In this blog, we will share with you exactly three instances which are simple to look at from a Finnish perspective, but dynamic and elating from a foreigner’s perspective. These instances would also tell you that had they occurred in any other country than Finland, would have had other consequences or sequence of events in all probability. We don’t have any proof though, you will just have to take our word for it, considering we have lived a majority of our lives outside Finland.
One day, a couple of months back, like any other married couple, we started the day with a verbal duel of sorts over not getting ready on time. As I, Shrimun, stepped out of the house in a nasty mood, almost yelling at my wife Srishti, “there’s no point living in Finland if we do not adopt one of the most basic Finnish aspects of managing everything on time, this country would never adopt us with open arms then”, I met an older man, very serious looking and a bit frowning, probably in his 70s, on the sidewalk of the street outside our apartment. Seeing me passing by, he signalled me to stop and asked me in English, “Which country are you from?”. This being the conversation starter for him, a very abrupt one, I became a bit presumptuous I believe, when I thought that probably the old gentleman was perhaps going to come up with something racist. (Don’t blame us, similar things have already happened with us!) But I kept the feeling to myself and told him that we are from India. And then the most amazing thing happened. The man’s face suddenly transformed – he went from frowning upon us to a cheery smile and exclaimed, “welcome to Finland!”. And then just like that, he walked away, leaving me bewildered. My dull start to the day had suddenly changed to a bright and beautiful day. While walking further, my bright mood made me call up my wife to resolve the morning disputes to a happy ending.
The next instance took place again on the streets of Kouvola, with us, specifically Srishti. I was walking down the streets from my college with headphones over my head that were nicely covering my ears. The idea was to put headphones over my beanie to further keep the chilling wind away. I wasn’t listening to any music, but the headphones were providing enough warmth.
On the sidewalks, an old lady was walking her dog. She looked at me and then yelled something at me. I stopped, removed my headphones, and tried to listen to her. She understood that I had missed understanding her first comment to which she said something again in Finnish. Since I don’t understand Finnish yet, I told her so and she became a bit angry when she heard this. She started speaking to me in English and said that one, I should not walk with headphones on and listening to music as it is a dangerous practice. And then she told me that she’s unhappy with so many foreigners coming to Finland but not learning Finnish and using English to communicate which should not be the case.
I quickly understood what she meant and that her concerns were genuine. I told her that I am using the headphones just to cover my ears from the cold winter and that I am new to this country, and I am a full-time student studying in a college here and that I have not had the chance or time to study Finnish yet but once my course finishes, I would be doing so on priority. She heard me out and then suddenly her mood changed. She was now smiling and quite chirpy. We spoke a lot about our families and my studies. We spoke about her dog, and she even let me play with her dog for a while. At the end, we hugged each other and promised to meet soon. A conversation that started with certain hostility suddenly changed to a friendship. I believe this can only happen in Finland.
The third instance happened around 9 pm one night, as we were leaving a restaurant in the Kouvolan city centre after dinner. A man from another restaurant saw us walking and shouted at us in Finnish, something equivalent to why we were in Finland. As I, Shrimun, have recently completed an A-level Finnish language course, I understood what he was saying. I responded in my broken Finnish, explaining that my wife was a paying student at XAMK and that I was trying to become more Finnish by learning the language. He was taken aback and immediately apologized to us. Then he crossed over to our side of the road, greeted me with a handshake, and apologized again. He understood that we were new yet trying to learn and adopt this new culture and language, and he was so appreciative about it. A quick change of heart and mood that again that turned a seemingly unsafe situation into surprisingly pleasant one.
Therefore, to our readers, the concluding point is that each one of us is committed to the welfare and wellbeing of Finland. Every one of us wants to contribute to this land in the most positive way we can. We are also committed to learning Finnish, despite it being a difficult language to understand and speak, and thus time-consuming, and to integrating better. But this requires your patience, blessings, and love.