Kotkalaissyntyinen jousiampuja ja paralympiamitalisti Jere Forsberg on kokenut arvokisakävijä. Nyt katse siintää jo Los Angelesin ja Melbournen paralympialaisiin.
Lapin yliopistossa oikeustieteiden maisteriksi opiskeleva Forsberg aloitti urheiluharrastuksensa alun perin yleisurheilun parissa. Kun vanhemmat huomasivat lehdessä Kotkan jousiampujien ilmoituksen alkeiskurssista, niin kilpailuhenkinen juniori lähti kokeilemaan uutta lajia – ja jäi sille tielleen.
Aluksi jousiammuntaharjoitukset olivat alaraajahalvaantuneelle, 8-vuotiaalle juniorille enemmän mukavaa ajanvietettä kavereiden kanssa. Kun hän pääsi Karhulan lukioon ja Etelä-Kymenlaakson urheiluakatemiaan, harjoittelu muuttui pikkuhiljaa tavoitteellisemmaksi ja hän sai ensimmäisen valmentajan.
– Urheiluakatemiasta oli paljon apua uran alkuvaiheessa. Kahdella ylimääräisellä treenillä oli valtava merkitys kehittymiselleni. Samoihin aikoihin pääsin maajoukkueleireille, hän kertoo.
Kun keltakammo iski
Helppoa ei eteneminen lajissa ollut, sillä lajin kova taso vaatii kilpaurheilijalta niin tekniikan taituruutta, fyysistä kestävyyttä kuin myös psyykkisen kontrollin olevan huippukunnossa.
– Nuorena henkisellä puolella oli suuria ongelmia ja olin aivan lähellä lopettaa 17-vuotiaana, mutta onnekkaan sattuman kautta ongelmat ratkesivat, hän kertoo.
Forsberg joutui kokemaan myös yhden jousiampujien ikävimmistä riesoista.
– Keltakammo tarkoittaa, ettei pysty tähtäämään maalitaulun keskelle. Tähtäin alkoi valua koko ajan alemmas. Lopulta vaiva oli niin paha, etten saanut tähdättyä koko tauluun.
Isä on ollut keskeinen tuki
Isällä oli iso merkitys, että Jere sai ongelmista selkävoiton, ja kesäkuussa 2012 avautui paikka Lontoon paralympialaisiin, joissa hän voitti kultaa. Tämän jälkeen seurasivat paralympialaiset 2016, 2021 ja 2024.
Meriiteistä merkittävimpinä hän pitää Lontoon paralympiakultaa, niiden lisäksi hän on voittanut EM-kultaa 2022, EM-hopeaa 2014, EM-pronssia 2023 ja MM-hopeaa 2013. Pariisin paralympialaiset kesällä 2024 näyttivät puolestaan huippu-urheilun nurjan puolen, ja niitä kisoja Jere ei mielellään muistele.
Psyykkinen valmennus avasi uusia näkökulmia
Jere Forsbergilla valmennus hoituu yhteistyössä valmentajan ja isän kanssa. Entinen seurakaveri on aina ollut hyvä sparraaja ja toiminut viimeiset pari vuotta valmentajana.
– En ole koskaan ollut harjoittelupäiväkirjan ystävä. Seuraamme tiettyjä teesejä ja teen omia havaintoja, mitä pitäisi kehittää. Jos harjoittelee huonosti, sen näkee heti tulostaululla. Käyn 4-5 kertaa viikossa lajiharjoittelussa harkkahallilla, pari-kolme kertaa punttisalilla ja lisäksi teen kotiharjoittelua. Psyykkinen valmennus on suuressa roolissa. Juttelen urheilupsykologin kanssa vähintään kerran kuussa. Sanoisin, että erot kilpailuissa tulevat 95-prosenttisesti pääkopasta. Psyykkinen kestävyys ratkaisee, kuka on mitaleilla, Forsberg pohtii.
Psyykkinen valmennus on avannut uusia näkökulmia koko harjoittelu- ja kisaprosessin käsittelyyn.
– Nyt ei enää pohdita huonoja laukauksia. Keskitytään niihin asioihin, joihin pystytään vaikuttamaan. Henkinen valmentautuminen on suurin valaistuminen, minkä olen kokenut urheilu-uran aikana. Epäilin sitä nuorempana, enkä kokenut tarpeellisena. Sitten pikkuhiljaa aloin miettiä, voisiko sitä kautta kuitenkin puristaa vähän lisää, sillä käytännössä kisoissa pitäisi ampua koko ajan kymppejä, hän jatkaa.
Harjoittelun osalta Forsberg pitää tärkeänä omaa havainnointia.
– Viimeiset 3 vuotta ollut hyvä meininki. Itselläni on ollut selkeä kuva, mitä tehdään. Tekninen puoli ollut kondiksessa, joten olen pystynyt keskittymään psyykkisen valmentautumiseen.
– Sekin on auttanut, että nyt pystyn jakamaan asioita omiin lokeroihin. Kun ollaan ampumassa, niin keskityn sataprosenttisesti harjoitteluun, mutta kun lähden sieltä, niin ampumiseen liittyvät asiat jäävät sinne.
Positiivisen kautta eteenpäin
Hän myöntää, että keskustelut puolison ja vanhempien kanssa auttavat siinä, että paineet eivät ala hallitsemaan elämää.
– Positiivisen otteen kautta rakennetaan tätä hommaa. Täytyy olla myös armollinen itselleen, että vaikka on tehnyt kaiken oikein, niin se ei silti aina palkitse.
Sitten ne Pariisin paralympialaiset viime kesänä.
– No. Kaikki oli tehty ennakkoon niin hyvin kuin osattiin. Harjoittelin paljon, tehtiin paljon töitä kaikilla osa-alueilla ja tehtiin se kaikki tosi hyvin, mutta ei tullut mitalia. Loppukilpailussa hävisin lopulta 15 millillä. Koskaan en ole kokenut niin kovaa pettymystä. Kisan jälkeen meni kolme viikkoa ennen kuin pystyin nukkumaan hyvin, Forsberg muistelee.
Kun paralympialaisista on kulunut kahdeksan kuukautta, niin Forsbergin katse on kirkkaana eteenpäin.
– Silloinkaan ei käynyt mielessä, että lopettaisin, vaan nyt tehdään tuplasti töitä, ettei Losissa tule näin tapahtumaan.
Seuraavat paralympialaiset järjestetään vuonna 2028 Los Angelesissa Yhdysvalloissa, mutta Forsbergin katse siintää vielä niitäkin kauemmas; paralympialaisiin 2032 Brisbanessa, Australiassa. Tänä vuonna kisatavoitteena ovat Korean MM-kisat. Muitakin tavoitteita 31-vuotias Jerellä riittää.
– Häät on toukokuussa ja opiskelut loppusuoralla. Seuraava pohdinta on siinä, miten saan yhdistettyä työn ja harjoittelun.
Sekin varmasti kunnianhimoiselta ja sympaattiselta nuorelta huippu-urheilijalta tulee onnistumaan.
Jere Forsberg oli puhujana Kymenlaakson Boostia ja balanssia -tapahtumassa 1.4.2025.
Teksti ja kuva: Kirsi Juura