Kauppakamarin uusi puheenjohtaja Eija Rossi: ”Välillä sai olla kolme kättä, eikä riittänytkään”

Kymenlaakson kauppakamarin puheenjohtajana vuoden alussa aloittanut Eija Rossi näkee maakunnan tulevaisuudessa paljon positiivisia signaaleja.

Eija Rossi saapuu haastatteluun suoraan alaisensa kehityskeskustelusta. Jos kehonkielestä voi jotain päätellä, niin tapaaminen on ollut vähintäänkin mukava, niin nauravaisena hän tuoliin istahtaa ja laskeskelee tehneensä esihenkilötyötä jo reilut 25 vuotta.

HaminaKotka Satama Oy:n toimitusjohtajan tehtäviä on takana vasta muutama kuukausi. Työura sen sijaan  mitataan jo vuosikymmenissä. Ennen tätä tehtävää Eija ehti hoitaa satamayhtiön kaupallisen johtajan töitä 8 vuotta.

Kun Eijan työuraa katselee taustapeilistä käsin, niin se näyttäytyy varsin johdonmukaisesti etenevältä polulta viennin ja logistiikan parissa.

Ylioppilaskirjoitusten jälkeen kuopiolainen nuori nainen hakeutui opiskelemaan ulkomaankauppaa. Kesätöitä löytyi eri yrityksistä taloushallinnon, myynnin ja markkinoinnin parissa. Kaikista näistä hän piti, mutta eniten myynnistä.

Suomalainen innovaatio repussa maailmalle

Vuonna 1993 oli Pohjois-Savon Kaavilla tehty innovaatio. Keksijä, yrittäjä Tapani Tirkkonen oli juuri patentoinut kalan savustukseen tarkoitetun savustuspussin, joka mullisti erityisesti suomalaisten kesämökkien ruoanvalmistustavat. Pian miljoonat suomalaiset grillasivat kalansa TapVein, sittemmin Hope Finlandian, savustuspusseissa.

Napakka ulkomaankaupan tradenomi Eija päätti mennä kysymään yrityksestä töitä.  

– Yritys oli kovassa nousukiidossa. Tein siellä aluksi kaikenlaisia töitä, mutta kun tuote myi hyvin, niin lähdettiin kokeilemaan vientimarkkinoita. Olin opiskellut saksan kieltä, joten sain myyntivastuulle saksankieliset maat. Siitä alkoi melkoinen matkustaminen. Kävin paljon messuilla. Monesti raahasin yksikseni lentokoneeseen messuseinäkkeitä ja muuta tavaraa ja määränpäässä yritin saada ne mahtumaan taksiin, Eija kertoo.

Työ oli myös näköalapaikka yrittäjäelämään.

– Tapani oli veljensä kanssa pistänyt yrityksen pystyyn ja olihan se toiminta kyllä kaikkien yrityselämän oppien vastaista.  Mutta kyllä hyvinkin innovatiivista. Muistan, että välillä savustettiin jäätelöjä ja kokeiltiin, mitä kaikkea pussilla voi tehdä. Hirveästi kävi vieraita, yritys kasvoi ja pääsi kokeilemaan ihan kaikkea.

– Hauskaa oli kyllä ja oppi tekemään ihan kaikkea. Muistan, kuinka eräänäkin aamuna olin lähdössä töihin Kuopiosta, niin Tapani soitti, että äläpä tulekaan tänne, vaan ota peräkärry ja grilli ja ajat Kokkolan Citymarketin pihaan grillaamaan. Niin ja sinne on tulossa radiotoimittaja paikalle, niin kerrot samalla suoraan lähetykseen mitä teet, Eija nauraa.

Yritys menestyi hyvin ja keksintö sai toisen sijan Innosuomi-palkinnon ensimmäisenä jakovuonna 1994. Presidentti ja rouva Ahtisaari vierailivat Kaavilla tutustumassa Tirkkosen savustuspussitehtaaseen. Vienti laajeni, yritys oli kovassa nosteessa ja sai levitetyksi alumiinifoliosta tehdyt savustuspussinsa myyntiin 12 maahan. Innovatiivinen keksijä kehitteli toisen yrityksen, Mörttiröpön, joka hyödynsi puruja koe-eläinten ja lemmikkieläinten kuivikkeeksi.

Eijalle se tarkoitti myyntiringin laajentumista yliopistojen laboratorioihin, tutuksi tuli muun muassa Ruotsin Karolinska Institutet.

Savosta Haminaan

Eija oli suorittanut kauppatieteiden tutkinnon LUT:ssa, ja oli seuraavan siirron aika. Eijan puoliso on kotoisin Valkealasta ja yhteinen koti päätettiin perustaa Haminaan,, jossa vientikaupan töitä tarjosivat huolinta- ja logistiikka-alan yritykset. Haminan satama tuli tutuksi myynti- ja markkinointitehtävistä, jota seurasi hyppy DHL:lle, jossa vastuulle tulivat varastoliiketoiminnat.  

Saksan kieli kulki matkassa mukana, sillä Eija raportoi Bonnin pääkonttorille.  

– 2013-2014 alkoi yrityselämässä nostaa päätään customer experience management elikkä asiakaskokemuksien johtaminen. Se oli uusi juttu ja isona, globaalina yrityksenä DHL tietysti lähti sitä voimakkaasti viemään eteenpäin. Minut valittiin vetämään projektia Suomen osalta ja pian meillä oli kansainvälinen tiimi, joka hoiti sitä Euroopan tasolla, Eija kertoo.

Yhä useammin Eija alkoi löytää itsensä lentokentältä.

– Matkustin paljon Euroopassa tapaamassa eri maiden asiakaspalvelutiimejä. Loput päivät ajelin ympäri Suomea; Tampereella, Jyväskylässä, Turussa, Lahdessa, Helsingissä… matkustaminen oli aika kuluttavaa ja hohto siitä kyllä hävisi lentokentillä odotteluun.  

Samaan aikaan piti hoitaa kaksi muutakin työsarkaa. Kotonakin oli miehen lisäksi kaksi lasta odottelemassa äitiä kotiin.

– Kolme kättä siinä sai olla, eikä aina riittänytkään, Eija toteaa.

Siinä kohtaa kotinurkilla Kymen Sanomat uutisoi, että HaminaKotka Satama Oy:n kaupallinen johtaja Kyösti Manninen oli jäämässä eläkkeelle.

– Oli tosi mielenkiintoista ja antoisaa ja tosi opettavaista työskennellä tuommoisessa isossa logistiikkayhtiössä, jossa oli semmoinen 500 000 työntekijää ja toimintaa maailman kaikissa maissa. Työyhteisönä oli globaali porukka ja vahva yrityskulttuuri, tosi pitkiä työuria tehneitä ihmisiä. Kaikesta hyvästä huolimatta päätin hakea satamayhtiön paikkaa ja joulukuussa 2017 astelin sitten Mussalon toimitalon ovista sisälle.

Eija Rossi pohtii, että on oikeastaan tehnyt koko työuransa logistiikan parissa. Tämän vuoden alussa kääntyi jälleen uusi lehti, kun satamayhtiön pitkäaikaisen toimitusjohtajan Kimmo Naskin jäädessä eläkkeelle Eija valittiin luotsaamaan satamayhtiötä.

Mikä motivoi tänä päivänä?

– Tässä työssä on niin laaja näköala, että jo se tekee työn mielenkiintoiseksi, samoin kuin iso määrä asiakkaita. Satamassa näkyy talouden heittelyt niin hyvään kun huonoon suuntaan. Ja itse asiassa vähän samat asiat motivoivat kuin nuorenakin kun ulkomaankauppaa alunperin opiskelin eli halu tavata ihmisiä eri maista. Olen aina tykännyt myyntityöstä ja olla asiakkaiden kanssa tekemisissä. Asiakkaiden hyvä on ollut se, mihin olen pyrkinyt. Että he pystyisivät tekemään omaa liiketoimintaansa, Eija pohtii.

Johtamista pääaineena opiskelleelle Eijalle on tärkeää henkilöstön hyvinvointi. Hän tiedostaa myös sen, että kaikessa ei voi päästä 100-prosenttiseen tulokseen.

– Kaikkea ei voi aina ratkaista. Senkin on tähän ikään oppinut, että vaikka kuinka yrittää, niin kaikki asiat ei aina ratkea, eikä kaikkiin voi itse vaikuttaa. Mutta mihin voi vaikuttaa, niin sen yrittää tehdä mahdollisimman hyvin.

Kymenlaakson kauppakamarin ruoriin

Vuoden vaihteessa Eija aloitti myös Kymenlaakson kauppakamarin hallituksen puheenjohtajana. Hän on toiminut hallituksessa ja Keskuskauppakamarin valtuuskunnassa jo useita vuosia. Uuteen tehtäväänsä hän sanoo lähtevänsä innokkaana ja tyytyväisenä siitä, että kauppakamari on säilyttänyt asemansa yritysten ja elinkeinoelämän puolestapuhujana.

– Hatunnoston arvoinen asia on, että kauppakamari on pystynyt koko ajan uusiutumaan. Ja olihan valinta Vuoden kauppakamariksi viime vuonna hieno saavutus, hän toteaa.

Kauppakamarin tärkeänä tehtävänä hän pitää yritysten ja yrityselämän toimintaedellytysten edistämistä.

– Kauppakamari on iso vaikuttaja koko maakunnan elinvoimalle ja menestymiselle.

Kymenlaakson tulevaisuudessa hän näkee paljon positiivisia signaaleja.

– Uudet teollisuudenalat kuten akkuteollisuus ja datakeskukset ovat uusi oljenkorsi koko Kymenlaaksolle. Niillä on isoja työllistämisvaikutuksia jo rakennusvaiheessa. Moni alihankintayritys saa niiden kautta tilauksia ja töitä. Ne ovat myös luontevaa jatkumoa maakunnassamme, sillä täällä ollaan totuttu teollisuuteen. Se on tuonut ihmisille hyvinvointia ja taloudellista vakautta vuosisatojen ajan. Kyllä teollinen toiminta on ihan Kymenlaakson DNA:ssa, hän toteaa.

Paijattavia riittää

Kun päivä satamassa päättyy, niin Eija kurvaa Haminaan, jossa odottaa kaksi koiraa ulkoiluttamista. Toinen on ”karvaton nakupelle” ja toinen kuin puuterihuisku.

– Me ollaan kyllä mieheni kanssa hemmoteltu ihan pilalle nää meidän koirat, hän naurahtaa.

Koirat ovat olleet tähän asti Eijan silmäterä, mutta joulukuun ensimmäinen päivä ne saivat kilpailijan. Yhä useammin Eijan sylin nimittäin valloittaa pieni tyttärenpoika.

Hienoa on seurata, miten hän kasvaa. Viikossakin ehtii muuttua niin paljon, Eija toteaa.

Teksti: Kirsi Juura Kansikuva: HaminaKotka Satama Oy Henkilökuva: Kirsi Juura