Sata vuotta sitten siinä oli vain peruskalliota. Sinänsä oivallinen paikkavalinta uudelle eduskuntatalolle, jossa laadittaisiin perustuslait ja muita perustavaa laatua olevia säädöksiä Suomen kansan parhaaksi. Rakennuspaikka oli saanut kritiikkiä, sillä joidenkin mielestä Arkadianmäki oli liian kaukana Helsingin keskustasta. Sitäpaitsi paikka oli alun perin varattu oopperatalolle.
Miltä eduskuntatalo näyttää nyt? Siitä lähti eräänä pilvisenä maaliskuun keskiviikkona anno domini 2026 ottamaan selvää joukko kymenlaaksolaisia yrittäjiä ja liikemiehiä ja -naisia.
Ensin käymme kuitenkin Keskuskauppakamarilla, joka sijaitsee vain kivenheiton päässä, Töölönlahden rannalla.
Sihteeri valittelee pientä viivästymistä. Toimitusjohtaja Juho Romakkaniemi viimeistelee vielä esitystään. Tulemme siis kuulemaan todella tuoretta tietoa. Itseasiassa esitys on tarkoitettu kahden päivän päästä kokoontuvan Keskuskauppakamarin hallitukselle. Mietimme, että kuinkahan moni dia menee uusiksi ennen sitä. Tässä maailmantilanteessa ei illalla voi aavistaa, mitä aamulla uutisissa kerrotaan.
Romakkaniemi käy hengästyttävässä tahdissa läpi niin Iranin sodan, maailmantalouden tilanteen, Suomen kilpailukyvyn kuin Ukrainan, Euroopan ja Trumpin tekoset.
Kysyn, mitä terveisiä voisimme viedä Arkadianmäelle ja hän etsii dian, jota hän kertoo näyttävänsä poliitikoille aina heitä tavatessaan.
Dian otsikkona on Suomen kasvun kaava lyhyellä, keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä. Aikanaan Jyrki Kataisen kabinettipäällikkönä Brysselissä toiminut Romakkaniemi tietää, mistä puhuu. Perspektiiviä on useampi vuosikymmen taaksepäin, ja näköalapaikoilla seuloontunut visio tulevaisuuteen. Katsotaanpa, mitä hän ehdottaa kasvun kakkuun:
Lyhyen aikavälin kasvukakkuun leivotaan verotusta, luvitusta ja työvoiman saantia käsitteleviä toimenpiteitä.
Keskipitkän aikavälin reseptinä on liikenneinfraan liittyviä toimenpiteitä, energia-asioita ja työvoiman tuottavuuteen vaikuttamista.
Pitkällä aikavälillä kasvun eväitä saadaan, kun kakkuun lisätään koulutusuudistuksia, tuotekehitys- ja innovaatiotoimintaa sekä julkisen talouden vakauttamista.
Eväät kansanedustajille ovat nyt repussa, tapaamisaikamme on täynnä ja Romakkaniemi vihjaa, että hänen pitäisi ehtiä noutamaan 8-vuotiasta tytärtään koulun pihalta ennen sosiaaliviranomaisia. (vitsi)
Katson kelloa, sillä meitä on vannotettu olemaan eduskuntatalon B-ovella tasan 16.15. Pikaisesti bussiin ja siirrymme 400 metrin matkan kallioiden juurelle.
Juho Romakkaniemi, Keskuskauppakamari
Kun selviämme turvatarkistuksesta, niin vastassa onkin jo vierailumme opas ja organisaattori, Keskustan palvelu- ja kehityspäällikkö Pirkko Määttälä. Hän kehottaa jättämään kaikki tavarat lokeroihin, mukaan ei saa ottaa edes käsilaukkua, vain kännykän. Turvajärjestelyt ovat tiukat. Liekö tiukentuneet entisestään maailmantapahtumien johdosta?
Olemme sopineet tapaavamme kansanedustajan Eeva Kallin, joka on Keskustan eduskuntaryhmän 1. varapuheenjohtaja ja muun muassa eduskunnan liikennejaoston lisäjäsen. Olen viestittänyt jo etukäteen, että haluaisimme kuulla oppositiopolitiikasta ja Keskustan hallitusohjelmatavoitteista. Kalli on kuitenkin myöhässä (kuten kansanedustajat yleensä aina) ja sovimme Marikan (Kymenlaakson kauppakamarin toimitusjohtaja) kanssa lennossa, että muutetaan järjestystä ja esitetään ensin oma diasarjamme, jotta se varmuudella saadaan käytyä läpi, sillä aikaa on vain tunti. Samassa kabinetin ovi avautuu ja sisään astuu Kallin lisäksi yllättäen Mika Lintilä. Saamme siis toisenkin edustajan kuulemaan Kymenlaakson toiveita.
Kättelykierroksen jälkeen Marika aloittaa. Olimme viilanneet esitettäviä asioita vielä edellisenä päivänä logistiikkavaliokunnan kanssa.
Kauppakamarimme teetti noin vuosi sitten mainetutkimuksen, jolla selvitimme mitä kymenlaaksolaiset ajattelevat itse maakunnastaan ja miten ulkopaikkakuntalaiset sen näkevät. Tuloksista selvisi, että muu maa ei tunnista Kymenlaakson hyviä puolia, kuten Pikkukakkosindeksiä eli lyhyitä matkoja töihin, kouluun ja harrastuksiin. Olemme tuon tutkimuksen jälkeen tehostaneet hyvien puolien korostamista. Saman asian sanoitti kirkkaasti myös Cursorin toimitusjohtaja David Lindström ”Tuokaamme esille sitä kaikkea hyötyä, mitä Kymenlaakso tuottaa muulle maalle.”
Diaesityksemme on koottu tässä hengessä. Heti alkuun Marika kertookin, että Kymenlaaksossa eletään uutta nousukautta. Kotkaan nousee akkuteollisuutta, Kouvolaan datakeskuksia, maakunnan tieväylät kuljettavat tavaraa ja ihmisiä niin itään, länteen, pohjoiseen kuin etelän satamiin. Puolustusvoimien kolme tukikohtaa Kouvolassa ja Haminassa tekevät meistä turvallisuuden ja huoltovarmuuden saralla merkittävän maakunnan. Kouvolassa on eniten maatiloja kaikista Suomen kaupungeista, koulutusta annetaan perustasosta dippainsseihin ja niin edelleen.
Kehittyä täytyy silti edelleen ja siihen tarvitaan myös valtion panostusta. Valtatie 15:lle tarvitaan vielä korjausmäärärahaa, samoin Keltin sillan korjaamiseen Kouvolassa. Nostamme esille ikuisuuskysymyksen eli meriliikenteen väylämaksut, jotka rasittavat teollisuusyrityksiä. Pyhtäälle suunnitteilla oleva Broby Board tarvitsisi lainantakauksen Finnveralta ja muutama muukin toive dialla on.
Halusimme kiinnittää kansanedustajien huomion myös koulutusasioihin, muun muassa nopean muuntokoulutuksen tarpeeseen, jotta yrityksiin saadaan koulutettua tarvetta vaativaa työvoimaa nopeammin. Matkailualalta nostimme esille sen kerrannaisvaikutukset muille toimialoille.
Kun Marika päättää esityksen, Lintilä nappaa puheenvuoron. Heti kärkeen hän sanoo tuntevansa hyvin Kymenlaakson, olihan hänellä aiemmin avustajana kouvolalainen poliitikko Jenny Hasu, jonka Lintilä sanoi pitäneen kaikessa Kymenlaakson puolia. Tuolloin ministerinä toimineen Lintilän maakuntamatkat suuntautuivat usein Haminaan, Kotkaan ja Kouvolaan. Hän korostaa, että vihreän siirtymän puolella Kymenlaaksolla on paljon annettavaa ja erinomaiset mahdollisuudet kasvaa edelleen.
Eeva Kalli tarttuu Marikan esittämään toiveeseen laajemman Itä-Suomen alueen nostamisesta erityistalousalueeksi. Bromanin tuoreessa raportissahan esitettiin vain Imatraa ja Kajaania. Kalli sanoo, että on hyvä, että pilotit on nyt käynnissä ja niistä kerätään kokemuksia, yhtenä verrokkina on myös Puola.
Esittämistämme nopeista muuntokoulutuksista Kalli sanoo saaneensa samankaltaista viestiä monesta suunnasta. Olemme siis oikealla tiellä! Liikenneinvestointien suhteen hän vaikuttaa olevan realisti. MItä mahdollisuuksia antavat lähes kaikkien puolueiden yhdessä sopima velkajarru ja tarve sopeuttaa valtiontaloutta ensi hallituskaudella 7-11 miljardia? Kalli toteaa, että jopa teiden korjausmäärärahoihin on haastavaa löytää rahoitusta, silti tarvitaan myös uusia investointeja ja kehitystyötä.
Samalla oveen koputetaan ja sisään astuu kirjapino kainalossaan Ben Zyskowicz avustajansa kera. Hän nappaa areenan käyttöönsä ja pitää meille pitkän esitelmän suomettumisesta, jota myös hänen kirjansa käsittelee. Kello käy ja Ville Kaunisto odottaa kohteliaasti vuoroaan, kun vanhempi valtiopäivämies puhuu.
Kirjat tekevät kauppansa ja kun Zyskowicz siirtyy kirjoittamaan omistuskirjoituksia, pääsemme puimaan Kymenlaakson asioita ”oman” kansanedustajamme kanssa. Kaunisto jatkaa samalla Kymenlaakson hyötyjä esiin nostavalla linjalla kuin mekin ja kertaa tällä hallituskaudella maakuntaan ropisseita hankkeita; vt15, vt12, lääkärihelikopteri, Ratamon yöpäivystys, akkutehdas, datacenterit…. Paljon hyvää on tapahtunut. Huomaan, että kabinetissa selät suoristuvat. Olemme pian pohjalaisempia kuin pohjalaiset itse! Kaunisto nostaa esille vielä tukun toimenpiteitä, joilla Kymenlaaksoa rakennetaan edelleen; vihreä energia, datatalouden mahdollisuudet ja korostaa, että oppilaitoksemme tuottavat hyvää, koulutettua työvoimaa alueelle.
Kansanedustajat saavat muistin virkistykseksi diasarjamme myös printteinä – paperimaakunnasta kun ollaan, ja tuliaisiksi varatut kouvolalaiset makeiset tekevät kauppansa yhtä hyvin kuin Zyskowiczin kirjat.
Mutta nyt on aika suunnata eduskuntatalon syövereihin.
Graniittiportaita noustessa tulee ylevä olo. Tuntuukohan talon päättäjistä samalta? Valtiosalin seinustalla on presidenttien näköispatsaiden rivistö. Pirkko kysyy tietääkö kukaan, miksei rivissä ole kaikkia valtionpäämiehiämme?
No, pystin ovat saaneet vain puhemiehinä toimineet presidentit.
Valtiosali on hiljentynyt. Siellä päivällä päivystävä media on jo poistunut kameroineen ja kansanedustajat siirtyneet muualle tapaamisiin ja kokouksiin. Näemme verhojen välistä tyhjän istuntosaliin, jonne pääsy on sallittu ainoastaan kansanedustajille. Pater Noster -hissit liukuvat hiljaisina ylösalas. Odottelemme kameroiden kanssa, mutta yhtäkään kansanedustajaa sieltä ei nouse, eikä laske, joten Pirkko joutuu itse kuvattavaksi. Kierroksen huipentaa pääsy istuntosalin lehterille. Ihmettelemme kupolikaton rakennusmateriaalia. Kuulinko oikein, että se on tehty sokeriruokolevyistä, jotka kuivuessaan saattavat irrota katosta ja jopa tipahtaa alas saliin! Onkohan sellaista todella käynyt?
Oppaaltamme Pirkolta jäi varmaan monta kuulemisen arvoista tarinaa kertomatta, sillä kello riensi eteenpäin ja kahden tunnin maksimiaikamme oli täyttymässä. Monta hykerryttävää tarinaa talon asukkaista silti kuultiin. Reilun vuoden päästä edessä ovat eduskuntavaalit ja osa nykyisistä parlamentaarikoista jatkaa tärkeää ja arvokasta työtään istuntosalissa. Toivottavasti joukossa on mahdollisimman monta kymenlaaksolaista.
Teksti ja kuvat: Kirsi Juura, Kymenlaakson kauppakamari