Työttömyyslukemat ovat korkealla ja kasvu kangertelee. Siinä missä vielä pari vuotta sitten yritykset eivät saaneet tarvitsemiaan työntekijöitä, on nyt useimmilla aloilla hakijoita tarjolla runsaasti. Loistavia, motivoituneita, ahkeria. Silti moni työ on tekijäänsä vailla.
Kauppakamareiden tuoreen osaajakyselyn mukaan neljännes yrityksistä kärsii yhä osaajapulasta. Työvoimapula on muuttunut määrällisestä laadulliseksi. Työntekijöitä kyllä on, mutta oikeanlaista osaamista ei.
Erityisesti pienissä yrityksissä tämä näkyy arjessa. Yhä useammin kuulee tarinoita työntekijöistä, joiden muodollinen pätevyys ei vastaa työn vaatimuksia, tai joiden työkykyyn ja elämänhallintaan liittyvät haasteet ovat syöneet koko yrityksen kannattavuuden. Moni työnantaja pohtii, miksi ammatillisessa koulutuksessa ei enää opeteta perusasioita – kuten ajallaan tulemista ja keskittymistä. Useampi palkkaisi lisää väkeä, jos rekrytointiriski ei olisi näin suuri.
Kyselyyn vastanneet yritykset nostavatkin nuorten osaamistason, työkyvyn ja ammattiosaamisen tulevaisuuden kilpailukyvyn suuriksi haasteiksi. Nuorten odotukset ja asenteet työelämää kohtaan ovat muuttuneet: työn merkityksellisyys, osaamisen kehittäminen ja hyvinvointi korostuvat. Samaan aikaan julkinen keskustelu suomalaisesta työelämästä on usein synkkää – ja se karkottaa nuoria entisestään.
Työ on kuitenkin parhaimmillaan hyvinvoinnin lähde. Se ylläpitää toimintakykyä, lisää yhteenkuuluvuuden tunnetta ja antaa elämälle merkityksen. Työ tuo toimeentuloa ja avaa mahdollisuuksia. Siksi meidän olisi puhuttava työelämästä paljon nykyistä myönteisemmin – etenkin nuorille. Pitkittyvä työttömyys sen sijaan heikentää nopeasti ihmisen toimintakykyä ja henkistä hyvinvointia.
Kun talous kääntyy kasvuun, monen ilman työtä jääneen tilanne helpottaa. Mutta rakennetyöttömyys ei katoa itsestään. Työn tarjonnan ja kysynnän välinen kohtaanto-ongelma on yhä suurin pullonkaula. Sen ratkaisemiseksi tarvitaan nopeita täsmätoimia, jotka tukevat työkykyä, jatkuvaa oppimista ja alanvaihtoa uran eri vaiheissa. Nyt näyttää siltä, että yhä harvempi työnhakija pääsee kehittämään osaamistaan – vaikka tarvetta esimerkiksi uuden teknologian pika- ja täsmäkoulutuksille olisi lähes kaikilla aloilla.
Työ- ja elinkeinoministeriössä onkin vastikään selvitetty, miten työmarkkinoiden joustoturvamallia voitaisiin soveltaa Suomeen. Malli toimii Tanskassa, jossa työvoimapolitiikka on aktiivista ja etuustaso korkea. Meidänkin olisi aika kehittää oma versio: malli, jossa yhdistyvät joustava työnhaku, kannustava sosiaaliturva ja yritysten todelliset tarpeet.
Yritysten ei pitäisi joutua kahlaamaan satoja hakemuksia vain todetakseen, ettei yksikään hakija ole aidosti kiinnostunut työstä – tai ilmesty edes haastatteluun. Tarvitaan ryhtiliike osaamiseen, työkykyyn ja asenteisiin. Se on edellytys sekä yritysten kilpailukyvylle että Suomen talouden uudelle nousulle.
Suvi Pulkkinen
Johtava asiantuntija, osaaminen ja maahanmuutto
Keskuskauppakamari